Kuolinpesien metsät – näkymätön jarru Suomen taloudelle ja metsänhoidolle

Suomessa on noin 50 000 jakamatonta kuolinpesää, joiden omistuksessa on yhteensä noin 1,2 miljoonaa hehtaaria metsää. Kun metsät jäävät hoitamatta, osakkaiden taloudelliset mahdollisuudet supistuvat, metsän kasvu hidastuu ja vaikutukset heijastuvat viime kädessä koko kansantalouteen. Kyse ei siis ole vain yksittäisten perikuntien asiasta, vaan laajasta yhteiskunnallisesta haasteesta.

Passiivisuuden hinta

Kuolinpesien jakamattomuuden taustalla on usein erimielisyyksiä tai passiivisuutta. Näkemykset metsän tulevaisuudesta voivat erota, tai yksinkertaisesti motivaatiota ei löydy. Jo yhden osakkaan haluttomuus toimia voi pysäyttää metsän hoidon ja hyödyntämisen kokonaan, sillä kuolinpesässä päätöksenteko edellyttää kaikkien osakkaiden yksimielisyyttä.

Seuraukset ovat kalliita, sillä jakamattomat metsät eivät tuota tuloja osakkaille, luonnonhoidolliset työt jäävät tekemättä ja omaisuuden arvo heikkenee ajan myötä. Kuolinpesä on myös verotuksellisesti epäedullinen omistusmuoto, mikä pienentää osakkaiden saamia tuloja. Ajan myötä tilanne vain hankaloituu, kun kuolinpesän osakkuuspohja laajenee ja kuolinpesään voi syntyä sisäkkäisiä kuolinpesiä.

Aktiivinen hoito säilyttää arvon 

On tärkeää huomata, ettei passiivisuus ole sama asia kuin aktiivinen suojelu. Hoitamatta jätetty metsä ei turvaa luonnonhoidollista kuntoa, vaan päinvastoin sen ekologinen tila voi heikentyä

Metsät tarvitsevat suunnitelmallista ja kestävää hoitoa, jotta niiden rakenne, monimuotoisuus ja taloudellinen arvo säilyvät. Muuten menetämme merkittävän osan metsien ekologisesta, taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta potentiaalista.

Mitä arvoa passiivinen metsäomaisuus tuottaa, jos se ei kerrytä hakkuutuloja, sitä ei voida myydä eikä liittää aktiivisen suojelun piiriin? Onko seurauksena resurssi, jonka potentiaali jää käyttämättä ja samalla sen merkitys vähitellen heikkenee?

Kuinka päätöksenteon lukkoja voidaan ehkäistä?

Paras keino välttyä päätöksenteon lukoilta on varautua perintöön ajoissa. Elinaikana suunnitellut sukupolvenvaihdokset siirtävät omaisuuden hallitusti vähentävät erimielisyyksien riskiä.

Mikäli kuolinpesä ei saa tehtyä päätöksiä, kannattaa kääntyä juristin puoleen. Pesänselvittäjän ja -jakajan määräyksen voi hakea kuka tahansa kuolinpesän osakas, eikä se edellytä osakkaiden yksimielisyyttä. Tämä madaltaa kynnystä viedä asiat eteenpäin.

Keloneva Asianajotoimiston juristit Pekka Keloneva ja Tuukka Kataja yhdistävät työssään vahvan juridisen osaamisen ja käytännön metsätalouden tuntemuksen. Näin löydetään ratkaisuja, jotka palvelevat kaikkia osakkaita ja palauttavat metsät aktiiviseen käyttöön.

Miksi toimia ajoissa?

• Metsän arvo ja tuottopotentiaali säilyvät

• Päätöksenteko helpottuu ja ristiriitojen riski pienenee

• Metsätalous ja luonnonhoito hyötyvät aktiivisesta omistajuudesta

• Kansantaloudelle tärkeä metsävaranto säilyy tuottavassa käytössä